New article on “Immersive telepresence in theatre: performing arts education in digital spaces”. Out now!

“Virtual exchange is gaining popularity in formal and non-formal education, partly as a means to internationalise the curriculum, and also to offer more sustainable and inclusive international and intercultural experiences to young people around the world. This volume brings together 19 case studies (17 in higher education and two in youth work) of virtual exchange projects in Europe and the South Mediterranean region. They span across a range of disciplines, from STEM to business, tourism, and languages, and are presented as real-life pedagogical practices that can be of interest to educators looking for ideas and inspiration”

This case study examines a joint project in performer training and rehearsal conducted between Coventry University (UK) and Tampere University (Finland) using a variety of telepresence and app-based technologies. In this project, two identical spaces, equipped with rear projection screens and linked by videoconferencing technology, were created in both institutions. This study reports on the adaptation of the pedagogical practices to a digital setting.

https://doi.org/10.14705/rpnet.2020.45.1112

 

Tampereen Teatterin tavoitteena on kehittää toimintansa lähivuosina yhdenvertaiseksi ja saavutettavaksi.

Tampereen Teatterin tavoitteena on teatterinjohtaja Mikko Kannisen johdolla kehittää toimintansa lähivuosina yhdenvertaiseksi ja saavutettavaksi. Tavoitteena on parantaa tukea osallistumiseensa tarvitsevien mahdollisuuksia kokea laadukasta teatteria ja kehittää yhdessä uusia teatterin tekemisen tapoja. Teatteri kehittää tulevaisuudessa ”uusien näyttämöiden” konseptia ja laajentaa toimintaansa mm. kiertäviin esityksiin, yhteistyöhankkeisiin sekä lapsille, kielellisille vähemmistöille ja erityisryhmille kohdistuvaan ja heidän kanssaan toteutettavaan esitystoimintaan.

Tampereen Teatteri toimii vuonna 2021 yhteistyökumppanina Setlementti Tampere ry:n yksikön NEO – OmaPolun toteuttaman Teatteri NEO -hankkeen kanssa. NEO – OmaPolun nuorten elämänhallintaa ja osallisuutta tukevan toiminnan kohderyhmänä ovat kehitysvammaiset ja erityistä tukea tarvitsevat nuoret sekä heidän läheisensä.

“Meille tuleva yhteistyö on tärkeää ja mielekästä”, kertoo Mikko Kanninen. “Meidän tavoitteemme on etsiä, löytää ja tuoda esiin kehitysvammaisten nuorten aikuisten omaa ääntä. Tässä toiminnassa näyttäytyy tärkeänä sen hierarkioita purkava luonne sekä uusia esittämisen tapoja ja uutta taiteellista ilmaisua luova työtapa.”

Yhteistyön myötä Tampereen Teatterin näyttelijät toteuttavat Teatteri NEOn kanssa yhteisiä työpajoja, taiteilijatapaamisia ja teatteri tarjoaa myös tilojaan kumppanin käyttöön.

New article at Journal of Theatre Dance and Performance Training.

10/19/2019

There is a world elsewhere: rehearsing and training through immersive telepresence

With: Tom Gorman, Tiina Syrjä, Mikko Kanninen

In this article we will examine how telepresence technologies are repurposed to enable performers to rehearse and train over distances. The discussion will revolve around a variety of telepresence technologies/web-based applications repurposed to investigate actor training, rehearsal, education and performance. In this project, Immersive Telepresence in Theatre, two identical spaces, linked by H.323 videoconferencing technology, were created in Tampere and Coventry, each with rear projection screens giving the participants the impression of a shared space.

 

https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/19443927.2019.1610491

 

 

Ilmastonmuutos ei helposti kiinnostavaksi elektroksi taivu – arviossa Clarkin albumi Playground in a Lake.

Mikko Kanninen kuuntelee ystävänsä Miskan kanssa brittituottaja Clarkin uuden albumin ja pohtii samalla suhdettaan 2000-luvun alun elektrosuuruuden nykytuotantoon.

Chris Clarkin millennium alkoi vahvasti. Hänen seitsemän ensimmäistä Warp Recordsille tekemäänsä albumia ovat kaikki loistavia: Clarence Park (2001), Empty the Bones of You (2003), Body Riddle (2006), Turning Dragon (2008), Totems Flare (2009), Iradelphic (2012) ja Clark (2014).

Vasta vuonna 2016 julkaistu The Last Panthers herätti kysymyksiä siitä, mihin suuntaan artisti on suuntaamassa ja onko se suunta välttämättä hyvä ja oikea. The Last Panthersinsamannimiseen televisiosarjaan sävelletty musiikki kokeilee uutta, mutta ei välttämättä osu enää maaliinsa.

Tämä ajatus on leimannut Clarkin uraa oikeastaan siitä lähtien. Clark yrittää, kokeilee ja tekee vähän kaikkea vähän kaikkien kanssa, mutta ei hyödynnä vahvuuksiaan tarpeeksi eikä löydä mitään uutta. Viime vuosien julkaisut ovat olleet tasapaksuja ja keskeneräisiä, eikä niistä saa oikein millään tasolla kiinni, ei emotionaalisesti eikä älyllisesti.

Ei ihme, että levy-yhtiö Warp Records sittemmin on ”tiputtanut” Clarkin listoiltaan. Vaikka samaan hengenvetoon täytyy todeta, että ei Warpkaan ole ollut 2010-luvulla tai sen jälkeen samanlainen tae laadulle kuin se vuosina 1990-luvulta lähtien oli.

Joten vähän pelonsekaisin odotuksin lähdin uutta Clark-albumia, Playground in a Lakea(Deutsche Grammophon, 2021), kuuntelemaan. Levyn inspiraationa on toiminut ekokatastrofi ja ilmastonmuutos, mihin monet kappaleet nimillään viittaavat.

Clark on tehnyt levyn yhteistyössä sekalaisten, lähinnä klassisen musiikin ammattilaisten kanssa. Samat muusikot esiintyvät usealla kappaleella, ja seassa on myös muutama “sooloteos”. Levyn on julkaissut maailman vanhin levy-yhtiö (!) Deutsche Grammophon ja sen genreksi mainitaan ”Classical crossover” – apua!

Ei muuta kuin pyörimään!

Levyn alku on ihan lupaava, Akustisissa soittimissa (sello, piano, puhaltimia…) on selkeästi hyviä soittajia ja monissa yksittäisissä soundeissa ja rakenteissa voi kuulla Clarkille ominaisia ratkaisuja, kuten tilan ja sävelvärin totaalinen muutos kappaleen puolivälissä.

Mutta ei – ei lähde lentoon tämä. Pakka alkaa levitä kolmen ensimmäisen kappaleen jälkeen. Sen jälkeen odotukset eivät aivan tai ollenkaan täyty.

Levyä vaivaa liiallinen tasaisuus ja dynamiikan puute. Kuudentoista kappaleen seassa on aivan liian vähän liikuttavia, yllättäviä tai koskettavia hetkiä – särmää, josta saisi kiinni tai johon kuuntelijana kiinnittyä.

Jos haluan kellua tunnin muuttumattomissa tunnelmissa ja miettiä maailmanloppua, siihen on kyllä olemassa parempiakin levyjä.

https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-levyt/ilmastonmuutos-ei-helposti-kiinnostavaksi-elektroksi-taivu-arviossa-clarkin-albumi-playground-in-a-lake/?fbclid=IwAR0Fo17gtSHwCwa2k8RaNsFAE0fi-CAVz2r8Bp_d6Kc86GYGq7GfgOeEHuE

 

New article at DUT. (Dansk Universitetspedagogisk Tidsskrift)

11/9/2019

Sensing the Same Space – Spatial Understanding and Engagement in Higher Education

Written with: Johanna AnnalaMikko Kanninen, Reijo Kupiainen, Jyri Lindén

 

Our aim of this theoretically oriented review was to examine the role of space and spatial thinking in the changing teaching and learning environments in higher education. The starting point was that educational space is not a pre-set institution or only a physical space but a social construction. As such, space is a crucial element in the learning process and student engagement.

https://tidsskrift.dk/dut/article/view/112640